Puheenjohtajalta 1/15

16.01.2015

Hyvää vuoden jatkoa veteraanit, veteraanien puolisot ja lesket sekä veteraanityön tukijat.

Pitkä ja pimeä syksy vaihtui nopeasti talveksi. Joulua odotellessa monilla paikkakunnilla muisteltiin Talvisodan syttymistä, josta on kulunut jo 75 vuotta. Veteraanisukupolvi muistaa omakohtaisesti tuon sotatalven. Mutta lähes kaikki Talvisodan taisteluissa mukana olleet ovat siirtyneet ajastamme ikuisuuteen. Heidän muistonsa säilyy alati. Minua koskettaa aina syvästi Talvisodan jälkeen suuren suosion saanut laulu ”Kukkivat kummut”

Alkanut vuosi 2015 on monella tavalla muistelua mutta myös odotusta täynnä. Hyvin pian muistellaan Talvisodan päättymistä, josta tulee 73 vuotta 13. maaliskuuta. Se on sodan alkamisen muistamisen sijaan huomattavasti iloisempi asia, kuten huhtikuun lopussa muisteltava koko sodan päättyminen Suomen osalta. Siitäkin tulee jo 70 vuotta. Moni nuori suomalainen saattaa ihmetellä, miksi noita vaikeita aikoja muistellaan. Eikö olisi jo aika unohtaa menneet ja luoda katseet vain tulevaan. Silloin meidän veteraanien lasten ja itse veteraanien on syytä opastaa nuoria vaikkapa parilla vanhalla viisaudella: ”Tulevaa ei voi ennustaa, ellei tiedä mennyttä” ja ”Historiasta pitää oppia kaikki tehdyt virheet ja pahat teot tapahtumineen. Niitä tulee muistella, ettei niitä tehdä uudelleen”  Näin ollen veteraaniperinteen ylläpidolla ja sen vaalimisella on oma tärkeä paikkansa yhteiskuntamme muistissa.

Tuleva vuosi on myös eduskuntavaalivuosi. Saamme olla varmoja, että pääosa puolueista tulee lupaamaan veteraaneille yhtä jos toistakin hyvää. Niin on ollut aina. Mutta aika heikosti lupauksista on kiinni pidetty ilman veteraanien omaa edusnvalvontaa yhdistysten, piirien ja liiton toimesta. Niin tullaan tekemään edelleen ja niin kauan kuin keskuudessamme on veteraaneja, heidän puolisoitaan ja leskiään. Euroopan ja Suomen nykyinen taloustilanne on todella huono. Saamme olla aika varmoja siitä, ettei veteraanietuuksiin ole tulemassa mitään käänteentekevää. Hyvä jos saadaan pidettyä yllä saavutettu taso ja kohdennettua saatu tuki sitä eniten tarvitseville. ”Veljeä ei jätetä” sanonnalla on edelleen tärkeä paikkansa veteraanityössä.

Toivotan jokaiselle yhdistyksemme jäsenelle voimia osallistua yhteiseen toimintaamme tavalla tai toisella terveystilan ja kunnon mukaan.

Talvi-, kevät- ja kesäterveisin Markku Tomperi